Viisauksia

Olen tänään miettinyt syvällisiä... 

Tai ainakin miettinyt enemmän kuin yleensä, sillä yleensä teen ennen miettimistä:)

Tänään kuitenkin havutöissä(mummoudun aina ennen joulua :D) mietin kaikkea.

Ja yhtäkkiä siinä miettiessä...

Oletteko kukaan koskaan kiinnittänyt huomiota siihen, että kun lapsi on taaperoiässä, sitä miettii miksi vain meidän lapset juoksee pois pöydästä, keskeyttää aikuiset tai mölyää. Tai miksi vain meidän lapset sotkee itsensä taatusti pihan ainoaan vesilätäkköön.. 

Kun se taaperoikäinen kasvaa teiniksi, muuttuukin vanhempien asenne niin, että enää se meidän lapsi ei teekkään mitään pahaa, vaan ne ovat aina ne muut :) 

Tajusin...ajattelevani joskus itsekin näin, mutta mikähän on se maaginen ikä, jolloin ajatus kääntyy siitä, että vain meidän lapset tekevät siihen, ettei ainakaan meidän lapset tee:)

Meillä on muutenkin mietitty viime viikolla ja puhuttu.

Sillä tämä meidän "ei koskaan mitään pahaa tekevä "teini on viime viikon aikana puhunut miehen ympäri mopoauton tarpeellisuudesta. 

Siinä moppe-hurmoksessa ei auta enää järjen ääni(minä) kun isä ja tytär katsovat yhdessä netti-motoa. Ja kun teini pommittaa koulusta linkkejä juuri oikeanlaisista autoista.

Silloin kaipaa sitä taaperoa, jolle juuri luettiin Nalle Puhia. (Nykyäänkin Puhista puhutaan, mutta mietitään onko Risto Reipas skitsofreenikko, kun sen pehmolelut elävät).

Kaiken tämän keskellä meidän eka-luokkalainen on oppinut lukemaan, voitte arvata luetaanko kaikki? Sillä lukihan hän lehdestä, että lukemaan oppii lukemalla :)

Ikimuistoiset synttärit

Kuulumisia synttäreiltä...

Olipas hauska päivä lauantaina! 

Valtavan odotuksen palkitsi kaikkien kummien tuleminen omille kutsuilleen.

Torstaina kaikki saivat tehdä kummille paketin. Tällä kertaa lahja oli ihan pieni, mutta ajatuksella tehty tiskirätti. Kaikki kummit saivat ihan uniikilla kuosilla varustetun ja nimetyn rätin :)

Ajatus oli, että tytöt päättävät tarjoilut ja tosiaan aika taattuja suosikkeja pöydässä olikin.

Juustopiirakka, joulutorttu, valkosuklaakakku, muffinsit vadelmasuklaakermalla(oli jokin uusi leivontasuklaa Fazerilta) ja banoffee katosivat parempiin suihin nopeasti;)

Koska kyseessä oli synttärit, saivat kummit puhaltaa kakusta kynttilät-tietysti.

Olivat kummit vähän kummissaan, että mitä juhlissa tapahtuu, kaikille taisi olla ensimmäinen kerta kun osallistuivat...mutta ei ehkä viimeinen, sillä niin kiva pari tuntinen meillä kaikilla oli.

Synttäreillä oli toki ohjelmaa, kynsien lakkausta ja mandala-kuvan väritystä.

Toivottavasti kummeille oli kivaa, tytöillä ainakin on riittänyt muisteltavaa!

"kummitustätien" oma päivä

Kylläpäs aika vierähti!

Tiedättekö mitä hauskaa suunnittelemme tyttöjen kanssa? 

Kummitätien omaa juhlaa:)

Meillä on noita kummitätejä 6, joista 4 viettää synttäreitä nyt lokakuussa. 

En lainkaan opi muistamaan mitkä ne tarkat päivät olivat, joten kuittaamme onnittelut järjestämällä kummitustädeille;)omat synttärit.

Kukin lapsista saa päättää mitä leivotaan juuri hänen kummia ajatellen... Luvassa ainakin valkosuklaakakkua, banoffeeta,keksejä,vaahtokarkki-muffinseja ja sämpylöitä...

Lisäksi luvassa väritystä ja ehkä jotain tyttöjen juttuja(kynsien lakkausta). 

Lähtiessä kummit saavat tietysti tarkoin valitut paketit:)

Tärkeintä on kuitenkin saada viettää aikaa oman kummin kanssa, koska kummit ovat ainakin meillä tytöille tärkeitä.

Ja kummeille synttäreiden järjestäminen super-hauskaa.

Miltäs teistä kuulostaa?

Sunnuntaina sitten näette leipomuksista kuvia ja kuulette kuinka juhlat sujuivat...

Nainen = prinsessa

Naisena olo ei ole aina ihan helppoa. Eikä prinsessana.

 Meidän kovinkin naisvaltaisessa perheessä sen huomaa kovin hyvin.
Milloin sitten vääryyttä koetaan toisen enemmän pyörivästä mekosta, milloin taas siitä kun toisella on paidassa timantteja ja itsellä vain paljetteja.
Välillä kaikki on enemmän kuin epäreilua jos vaikka sattuu satamaan.
Ilmeisesti olemme onnistuneet luomaan enemmän ja vähemmän temperamenttisia lapsukaisia
(pieniä naisia)
ja isi-parkaa käy todella sääliksi.
Viimeistään siinä kohtaa isi on sulaa vahaa kun isoakin isommat kyyneleet vierivät poskelle.
Tällä hetkellä kovin in tuntuu olevan prinsessa-leikit, erityisesti Frozen-hahmot viehättävät.
Pienin neiti saa aina kyseenalaisen kunnian olla se lumiukko:)
Ja prinsessana olo on aina hienoa, helppoa ja ihanaa... Vai kuinka?

Erityisesti silloin kun sataa kaatamalla, pitäisi olla nätti ja mekon pysyä puhtaana:)

Kaiken kukkuraksi saappailla oli haastava polkea. 

....Kiukkuhan tuosta syntyi...

Puhetta yössä, sadetta aamussa

Tiedättekö aamulla sen hetken, kun olet herännyt puoli kuudelta ihan vain siksi, 

että ehdit tehdä kaikkien aamutoimet ennen klo 7.45 ehtiäksesi lenkille klo 8?

Olet laittanut hiuksia urakalla, pedannut sänkyjä*4, täyttänyt ja tyhjännyt tiskikonetta mielessä vain se, että kohta kello on 8 ja osa porukasta on koulussa.

Samalla näet itsesi jo melkein "liitävin" askelein rullaamassa pitkin kylänraittia

 ( niin liitävin kun vaunujen ja seisomalaudan kanssa pääsee :))

Minullahan on paha tapa, etten voi jättää petejä petaamatta, tiskejä pöydälle tai hiekkaa lattialle, en edes kiireessä. Siistiin kotiin on mukavampi tulla.

No kuitenkin, tänään oli vakaa aikomus ehtiä kouluun ja sen jälkeen mennä lenkille. 

Niin eikös sitten, kun kaikki olivat autossa; rattaat, lapset ja jopa yöllä klo 2 kylältä haettu nuoriso-osasto, alkoi satamaan. 

Silloin ne sadepisarat ovat kaikista ärsyttävimmät. Silloin tekisi mieli todella alentua saamaan itkupotku-raivarit;)

Sitä en tehnyt, mutta sateesta suivaantuneena päätin, että tänään välipalalla on suklaapiparit ja ajoin ne kaupasta hakemaan. Heti klo 8 ( itseasiassa hetken odotin, että kauppa aukaisi ovet) :)
Keksejä ja kahvia odotellessa, laitetaan sämpylät uuniin ja odotetaan sateetonta aamua:)
*****

Ps. Oli muuten ihana ajaa iloisen, virkeän ja puheliaan nuoren kanssa kotiin yöllä,

 tämä samainen nuori oli juuri ollut Elämä lapselle-konsertissa.

Puhuimme siinä yön hetkessä enemmän kuin koko viikon aikana:)

Sämpyläbostonin resepti

Taikinaan tarvitaan:
5 dl maitoa

50 g hiivaa

1 tl suolaa

ripaus sokeria

2 dl hiivaleipäjauhoja

10 dl vehnäjauhoja

0,5 dl öljyä

Sekoita hiiva kädenlämpöiseen maitoon. Lisää suola, sokeri ja hiivaleipäjauhot. Lisää öljy ja alusta loput jauhot taikinaan. Kohota kaksinkertaiseksi ja leivo suorakaiteen muotoiseksi levyksi.

Täytteeseen tarvitset:

200g tuorejuustoa ( itse käytin yrttimaustettua, mikä tahansa maku siis käy)

Juustoraastetta reilusti

Voit laittaa väliin myös kinkkukuutioita, aurinkokuivattua tomaattia jne

Levitä tuorejuusto taikinalevylle. Ripottele päälle juustoraastetta ja halutessasi kinkkukuutiot sekä muut täytteet.

Kääri rullalle ja leikkaa noin 4cm levyisiksi paloiksi.

Laita palat voideltuun, reunalliseen vuokaan (irtopohjavuoka). Kohota ja paista 200 asteessa, noin 15 min.

Sitten vain herkuttelemaan :)

Verkkokauppa tuo päänvaivaa

Toisinaan sellaisten asioiden hoitamista pitkittää, joista ei oikein usko selviävän.

Sellaisia, jotka mieltää niin hankaliksi, ettei koe niitä osaavan.

Sellaiset hankalat asiat tuntuvat vastenmielisiltä edes aloittaa.

Minulle sellainen asia on ollut verkkokauppa. 

Ajatuskin sen päivittämisestä on tuonut pintaan tuskan hikeä.

Monta kertaa sivun on aukaissut ja yhtä usein sen on sulkenut ja todennut, että en tiedä mitä ja miten sinne jotain teen.

Tilannetta ei helpota nämä neidit, joilla on silloin asiaa aikalailla kun koitat itse keskittyä :)

Eilen päätin, että asialle on tehtävä jotain.
Ja yleensä kun päätän ihan oikeasti jotain, saan myös jotakin aikaiseksi.
Näin kävi nytkin, ja oikeastaan aika pienillä jutuilla sai huomattavan parannuksen verkkokauppaan aikaiseksi.
Tosin vaati useita tunteja, monta kuppia kahvia, paljon päättäväisyyttä ryhtyä toimeen ja muutaman "ei niin äitimäisen" sanankin:)
Ja nyt, nukutun yön jälkeen on jo helppo sanoa, että pikku jutuilla, eilen oli itku lähellä :D
Tänään tämä projekti nimeltä "verkkokauppa kuosiin" jatkui.
Oli niin kaunis syyspäivä, etten nähnyt muita vaihtoehtoja kun kantaa tavarat ulos ja istua sinne päivitystöihin.
Tässä istuskellessa on myös helppo jäädä katsomaan lasten leikkejä, tuulessa heiluvia oksia, maahan putoilevia lehtiä ja neulasia.
Samoin tästä on niin helppo livahtaa haravoimaan, keräämään käpyjä tai jotain muuta valtavan tärkeää :)
Kuten arvata saattaa....verkkokauppa on siinä pisteessä mihin eilen jäi ja odottaa taas sitä  sisuuntunutta kauppiasta;)

Kalenteri-kuvausta ja hammaskeijuja

Ette ikinä arvaa mitä tein eilen..

Tein jotain sellaista, jota moni suomalainen tekee, mutta vasta 3 kuukautta myöhemmin:)

(Ja yleensä valoisassa tilassa)

Me kuitenkin eilen naapurin emännän kanssa raivasimme iltahämärässä aitan vintille tilaa, vintille johon ei todella tullut sähköä ja kannoimme sinne joulukuusen!

...Kyllä vaan, joulukuusen:)

Sitä kuusta siinä koristellessa alkoi väkisin joulutunnelma nostamaan päätä itselläkin.
(Jokohan kaupassa on voitaikinaa, tekee vietävästä mieli joulutorttuja... Ja voihan LUUMUTORTTUJA tehdä syyskuussa) ;) Ei haitannut ollenkaan, että aitan akkunasta loisti kullankeltaiseksi tuleentunut viljapelto. 

****

Nyt ihmettelette, että miksi? 

Miksi kummassa joku koristelee kuusta lähes keskellä kesää?

Eikö vaan?

Syy on aika kiva...

Nimittäin kalenterikuvaus, jossa naapurin emäntä esiintyy rouva joulukuuna, pitkät pimut-kalenterissa..:)

Oli suorastaan nautinto laittaa luovuus peliin ja loihtia ihan eri maailma keskelle varasto käytössä ollutta vinttiä:)
****
Joulupukkia odotellessa meillä on vieraillut hammaskeiju.
Peräkkäisinä päivinä. Eskarilaisestamme on tullut katu-uskottava harvahammas:)

Arjen iloja ja rutiineista lipsumista

On ihana huomata kuinka kesän hitaan, purkan lailla venyvän tahdin ja vapaa pudotuksen jälkeen ohjat ottaa arki.

Tuo topakka ja joskus melko raastava ja ajankäytön suhteen haastava arki.

Arki, joka ei anna sijaa kruusailulle ja ylimääräiselle koreilulle:)

Rutiinit paukkuvat vastaan ja tänään niistä lipsuminen sai eskarilaisen maailman pois raiteiltaan. 

Sen pienen koululaisen, joka on aina ensimmäisten joukossa koulun pihalla, ettei ainakaan myöhästy.

Kaikki oli hyvin aina siihen asti kun tajusimme, että ulkona tarvitaan sormikkaat aamulla. 

Jotenkin kesän aikana sormikkaat ovat katoavaisia, parittomia olisi aina tarjolla.

No vierähtihän sopivien etsinnässä tovi jos toinen ja kun porukka oli autossa, tajusin:

Tänään myöhästytään.

Kaikki olivat jo luokassa, joskin tunti ei vielä ollut alkanut ja silloin...

Silloin siinä luokan ovella pienen eskarilaisen tajuntaan iski se karu tosiasia, että mitä jos ope suuttuu..itkuhan siinä tuli..

Ihana opehan ei suuttunut, mutta rutiinien lumous oli kerralla pirstoutunut.

Rutiinit voi rikkoa muillakin konsteilla. Joskus tosi pienillä teoilla, sanovat kuitenkin, että rutiinien rikkominen olisi hyvästä ihmiselle.

(Sillä nyt uskottelen itselleni, etten ole ihan paha äiti, vaikka eskarilainen saattaa olla toista mieltä)

Miehen maailma mullistui, kun leivoin sämpyläbostonia. 

Ajatus siitä, että täytteet menevät uuniin eikä sämpylä olekaan vain sämpylää aiheutti aavistuksen epäluuloisia katseita.

Vinkkinä vaan, oli kyllä tosi hyvää tuo sämpyläboston... Jos joku tahtoo reseptivinkin, voin sen myöhemmin laittaa:)

Paikka, jossa aika pysähtyy

Jännitys. 

Tuleeko kukaan?

Entä jos joku tulee?

Tuleekohan vielä joku muu?

Vieläkö baari on kauan avoinna? 

Näitä kuului eilen usein.

Ja luultavasti näitä kuuluu myös tänään.

Jännitys asui eilen meidän pienten tyttöjen vatsassa, 

siellä se jännitys kutitti ja aiheutti pientä levottomuutta:)

Äitiäkin jännittää. Milloin mikäkin.

Ja stressaan milloin mistäkin. 

Mitä enemmän asioita mietin, sen enemmän niitä murehdin ja kun tavallisesti ihmiset miettimällä saavat asioilleen ratkaisun, niin minäpä saan vaan liudan uusia ongelmia.

Aiemmin, ennen viittä lasta, sain tilaa ajatuksille lenkillä. Siellä syntyivät villeimmät ideat ja parhaat ratkaisut. 

Nyt kun aika ei riitä lenkeille, tuntuu kun olisi jotenkin umpikujassa ajatuksien kanssa.

Mutta, onneksi löytyi paikka, jossa ajatukset saa ojennukseen:) 

Tässä samaisessa paikassa aika pysähtyy, sillä paikalla tuntuu olevan oma tarinansa.

Ei, ei se paikka ole merenranta(vaikka tykkään siellä kuvata), eikä metsä(rauhoittava sekin).

Eikä koti;)

Se on terapiatupani eli PalloPutiikki.

Vai mitä tuumit?:)

Mehubaari

Pienet lapset ovat siitä aivan ihania, että he innostuvat jostain ihan valtavasti ja

kun tämä ihana innostuminen valtaa heidän mielen, niin koko elämä pyörii vain sen asian ympärillä. Joskus niin käy äidillekin ja ehkä isällekin :) 

Tällä hetkellä äidin mielen tässä huushollissa on täyttänyt PalloPutiikki... 

Ja lasten ajatukset taas viikonlopun MEHUBAARI!!

PalloPutiikin terassille on rakennettu pieni baari, jossa meidän mini-yrittäjät tarjoilevat mehua ja itse leipomiaan Hanna-tädin pipareita. 

Pienin yrittäjä saa myytäväkseen mukeja, isommat siskot kun eivät usko, että pienellä pysyy kädessä mehukannu:) 

Tämän viikon illat ovatkin kuluneet kylttien teon parissa, niiden koristelujen suunnittelussa ja tänään odottaa ihanin työ- leipominen... 

Tuloksia pääsee maistelemaan huomenna:)

Meillä on toivoa;)

Viimeistään nyt, kun toivomuskaivokin on lähes valmis...

 Kaivo kyllä vaatii kannelleen kukkasia, saattaa olla jossain vaiheessa se saa suojakseen myös

pärekaton...

Se on kuitenkin sitten joskus:)

Tuoli-projekti

Löysin tällaisen kaunottaren yhtenä päivänä.
Joku oli ollut kuitenkin liian innokas hiomaan (oli jaksanut poistaa maalit kokonaan osasta tuolia) joten sisälle meille tuoli ei sellaisenaan käynyt.
Jos sitä ei olisi puhtaaksi hiottu, olisin luultavasti tuonut tuolin sisälle samantien. Vanha, kulunut ja hiukan rapistunut maalipinta on niin mun mieleen;)
Nyt tuoli saa uutta pintaa terapiatuvassa ja valmiin tuotoksen esittelen täällä!

Kivienpyörittäjien kylä

Meillä on alkanut kevät.

Auringonsäteet saa ajatukset siirtymään pihatöihin.

Ei mihin tavanomaisiin pihatöihin kuitenkaan, sillä meillä ei kasva nurmikkoa, eikä ole pensaita tai leikattavia puskia. Haravoimistakin on vain minimaallisen vähän.

Sen sijaan meillä kevät puuhiin kuuluu olennaisena osana kaivinkoneella riehumista ja kivien kasaaminen.

Mikään ei ole meistä kauniimpaa kuin kiviaita metsässä tai lasten tekemät polut metsikössä:)

Tänään ajatuksena oli siivoilla pihaa, joka sitten loppui lyhyeen kun ongelmaksi muodostui ruma, vanha semanttinen kaivonrengas. Tai oikeastaan sen hävittäminen.

Hetken asiaa pohdittua päätimme "soluttaa" sen maastoon. 

Tämän jokseenkin pikaisen päähänpiston seurauksena meille syntyy toivomuskaivo:)

Lähtötilanne

Herkkupäivä

Kylläpä aika rientää!
Tekeeköhän tämä kevät sen, että puuhaa tuntuu löytyvän ihan joka hetkeksi:)
Puuhaa olisi tosiaan vaikka muille jakaa, mutta ainut kuka meillä jotain tekee on mies...
Minä olla möllötän sisällä ja ihmettelen kolmen pikkuneidin kuume-lukemia...
Miksi aina iloitsen liian aikaisin siitä, että jee, ei ole flunssa vallannut tai ettei nyt enää keväällä se niin helposti ehkä tulekaan...eipä...
Tosiaan kolme kertaa n. 39-asteen lukemat on mittariin saatu ja räkää on liikkeellä paljon:D
Ei kuume tunnu heitä haittaavan, mutta olisihan se kiva ulkoilla ja siivota vaikka pihaa... Päinvastoin tuntuu siltä, että tytöt tykkää tästä olotilasta, saahan silloin mansikkajätskiä, pilli-mehua jne.. Tässä sisällä ollessa taidan tehdä unelmatortun, se olisi aika suussasulavaa:)
                                                    Herkkujen täyteistä torstaita:)

Olipa kerran...

...maanantai...

Yövuoron jälkeinen, vähällä unella menneen viikonlopun jälkeen...

Maanantai ei muutenkaan ole mun ykköspäivä, mutta tämä maanantai oli sarjassa mokailujen maanantai:)

Ohjeistin miehen hoitamaan perheen aamutoimet, tehokkaasti ja hallitusti niin, että klo 8 ovat koululaiset koulussa ja klo 9 kerholainen eväineen kerhossa...

Aikataulussa pysyttiin, mutta...

Kerhoa ei ollut ollenkaan, olihan sieltä tullut kirje, ettei pääsiäisviikolla kerhoa ole...

Sieltä porukka oli eteisestä käännytetty.

Koulusta soitettiin ennen kymmentä, että eskarilainen on sairastunut ja pitäisi hakea kotiin.

Lisäksi mun auton etuiskarit ovat totaalisen rikki ja se pom-pom-pomppii kuopissa paljon:)

Tästä ei voi kun parantaa:)

Terapiatuvan antimia osa 2

Kirppari-innostus on vallannut meidät taas:)

Tämä tuoli oli alussa kultainen, nyt pinkki.

Tyttöjen keskuudessa tuoli on herättänyt kisailua. 

Kaikkihan barbi-tuolin omakseen haluaisi;)

Hiljaisuus on ohi:)

Pahoittelut lienevät paikallaan.

Blogissa on ollut  pitkä hiljainen hetki...

Tuntuu, että kotona on ollut paljon puuhaa ja aika jokseenkin kortilla.

Olen taas töissä ja kolmivuorotyö yhdistettynä lapsiperheen arkeen...

...Niin, se ei ole aina ihan helppoa:)

Ryhdistäydyn taas asiassa!

Kevättä ilmassa

Keväistä keskiviikkoa!

Muistatteko tämän?

Tämä kirpparikaappi on nyt pelastettu, 

nupit enää pitäisi löytyä ja söpöliini on valmis.

Katsotaan minne se saadaan mahtumaan, paikan haku siis käynnissä...:)

Kaksin kirppareilla

Onnea on ihana lapsenvahti.

Ilman häntä olisi jäänyt meidän kiva, kahdestaan tehty kirpparikierros jäänyt toteutumatta:)

Kyllä se taitaa parisuhdetta parantaa, kun välillä saa ihan kaksin jutella ja olla.

Kirpparilta jäi taas jotain pientä mukaan, jonka parissa taitaa mennä muutama ehtoo.

 Tällainen vanha kaappi löytyi meille. Kuvissa kaappia on jo hiukan fiksattu, soodapuhallettu ja kitattu. Seuraavaksi kaappi saa ihanan vanhahtavan sävyn pintaansa:) on se soma,eikös vaan?

Pulla perjantain kunniaksi

  

Kylläpäs on mukava pitkästä aikaa leipoa. 

Tehtiin voisilmäpullaa.

Samalla tuli muffinseja lapsille. 

Ne on niin nopeat ja helpot herkut, alkavan viikonlopun kunniaksi.

...taidamme kerätä kamppeet koriin ja mennä aurinkoon, kevään ensimmäiselle piknikille...

Kumisaappaita ja kuvauksia

Mahtavat keväiset päivät takana.

Lapsille on saanut kaivaa pikku hiljaa ohuempaa vaatetta ulkoilemaan ja on meidän pikkuinenkin saanut jo kumpparit jalkaansa. 

Niillä ei tietenkään osattu kävellä, hyvä että seisoa...

Niitä kummasteltiin ja hämmästeltiin.

Ovat muuten Tuurista ostetut, vuosi oli 2008.

Nyt nuo saappaat ovat kiertäneet neljän pikku neidin jalassa.

Tosin käyttöaste taitaa silti olla aika pieni;)

 

Eskarissa harjoitellaan kovasti tabletin käyttöä, niin sitä on sitten kotonakin treenattu. Tavallisesti harjoittelun tuloksena on muutama kymmenen kuvaa.

Välillä kuvissa on aika vekkuleita otoksia. 

Yleensä ne kuvat ovat omia naamanvääntely kuvauksia, mutta joskus on kotia kuvattu ihan uusin silmin.

Kuten tässä.

Uutta oppimassa

Joka päivä oppii uutta, eilenkin.

Koskaan ei kannata kuunnella eskarilaista ilman, että tarkistaa asian.

Eilen kannettiin luistimet ja kypärä kouluun, koska on luistelua.

Muistin, että joo, niin on tällä viikolla ja tiistaina yleensä liikka-päivä.

Ja vakuuttihan eräs pikkuneiti, että on luistelua.

Voi kuinka alas olisin voinut vajota, kun tajusin iltapäivällä, että luistelu onkin perjantaina:)

Maalasimme muuten eilen lampun keittiöön. 

Siellä on ollut vanha suutarinvalaisin käytössä, mutta tyylin muuttuessa se ei enää sinne sopinut.

Kodinhoitohuoneessa meillä oli hiukan isompi, valkoinen metallivalaisin.

Päätettiin sitten maalata se tiukan kiiltävän punaiseksi. 

Tänään näkee kuinka se keittiöön istuu:)

Ei lainkaan suosikkeihin kuuluva kaappi

Oma suosikkini tämä kaappi on, vaikka se on aikaa nähnyt ja lasten leikeissä kärsinyt...

Se kuitenkin edustaa aikaa jolloin vannoin eläväni iki-sinkkuna ja olin juuri päässyt jyvälle vanhojen tavaroiden kauneudesta.

Kuinka sitten kävikään, maailmani täyttikin mies...joka inhosi hienoa kaappiani...

Hyvä puoli asiassa on se, ettei mies juurikaan vastusta kaappiin kohdistuvia tuunauksia.

Milloin kaapin tausta on maalattu liitutauluksi, milloin ovi irroitettu.

Nyt kaappi sai tapetilla väriä pintaan...

Edelleen se on mun suosikki:)

Ajelulla sunnuntain iloksi

Toisinaan on ihanaa käydä ajelulla, ei se taloudellista ole, mutta on kiva ajaa ilman määränpäätä:)

Siksipä tänään pakattiin lapset autoon ja maaseutukierrokselle. 

 

Terveisiä laitakarista!

Matkalla nähtiin keväisen maiseman lisäksi huuhkajakin:)

Viimeiset tapetit seinässä

Nyt on kaikki seinät tapetoitu..

Viimeiseksi tapetiksi valikoitui glitteri-tapetti:)

Seinille kaivataan nyt väriä ja tilaan valoa.

Taidankin hetken viivähtää netissä...

Tämän mummon vanhan astiakaapin haluaisin siirtää keittiöön.

Silloin maitokannutkin näkyisi paremmin.

Se vaatisi yhden oven siirtämistä;) 

Ei paha?

Ajatus super-hyvästä lampustakin on mielessä...

Arvon Ladyt, hyvää naistenpäivää:)

Aamulla postia hakemasta saapui mies, jolla oli mukana paketti ja kimppu valkoisia ruusuja.

Valkoiset ruusut muuten symbolisoivat viattomuutta, puhtautta, nöyryyttä ja salaisuutta:) 

Saattavat ne kertoa epäitsekkyydestäkin.

Punaiset ruusut (joita yleensä mies suosii) taas kielivät intohimosta, rakkaudesta. 

Ne ovat siis vähän hottis-kukkia:)

Aika hienoa, että päivä muistettiin ja naisiahan täällä taloudessa piisaa...

Isoja ja pieniä.

Ladyja, prinsessoja, Cooper-klooneja ja diivoja...ja äiti...

Hyvää naistenpäivää kaikille!

Äkillinen inspiraatio

Silloin kun äidille ja isille sattuu tulemaan äkillinen inspiraatio, pääsevät lapsetkin osalliseksi hommiin, kutsuttakoon sitä vaikka yrittäjyys-kasvatukseksi;)

No, tänään se iski.

Huonekalut saa pintaan tapettia, niiden paikat vaihtuu lennossa ja siinä huiskeessa riittää vanhan tapetin poistoakin:)

Omaa aikaa:)

Se ois sitten lauantai. Kello näyttää olevan hiukan vaille 6.

Mies lähti töihin,lapset nukkuu.

Ja mä nautin!

Juon aamukahvin jääkaapin hurinaa kuunnellessa ja suunnittelen uusia juttuja.

****

Loput tapetit on saapuneet, meihin on selkeästi mennyt joku villitys..

Vai onko vaan ikä, joka saa värit palaamaan seinille?

Lapsetkin arvuuttelivat yhtenä päivänä, että kuinka vanha on jääkaappi, noin yleisesti.

Päätyivät yhteistuumin siihen, että se on tosi,tosi vanha. Niin vanha, ettei autojakaan ollut silloin kuin  jääkaapit on tullut.

Pohdiskelun lopputuloksena he alkoivat miettimään, kumpi on vanhempi äiti vai jääkaappi?

No joka tapauksessa tapetteihimme on tullut väriä, mustan ja tumman tilalle:)

kippo ja kuppi

Siellä niitä vanhoja aarteita on

Ihanaa, kun se levy reunasta on pois:)

Taidan hankkia muutaman kauniin korin jääkaapin päälle, niin saisin paljon lisätilaa...

Meillä on liian pieni keittiö porukkaan nähden.

Olisi ihanaa, jos voisi ostaa sokeria vaikka 10kg, jauhoja 20kg, säilykkeitä useita kymmeniä tölkkejä.. Ja perunatkin vaikka 50kg säkeissä..

Ei ole kellaria, eikä kaappeja..joten kannan kerran viikossa maksimaaliset ostokset kotiin..

Anteeksi kaikki kanssa ostajat;)

Kiista-kapula olikin kiista-levy

Vielä alle 4m tapettia ja alhaalla nämä päivittäin katsottavat seinät ovat tapetoitu:)

Se on iso juttu mulle, kun olen niitä levyruuveja nyt useamman vuoden laskenut.

Tästä aukeaa ihan uusi luovuuden kausi;)

Eilen keittiötä tapetoidessa poistettiin jääkaapin ja kaapiston välistä levy. Levy on vaivannut mua ja se on ollut mielestäni ruma. Olen pyytänyt levyn poistoa jo monta, monta kertaa.  Se on häirinnyt mun silmää, koska se ikäänkuin roikkui tyhjässä ja lokeroi jääkaapin niin, että sen päälle jäi tyhjä kolo.

Aina siihen on ollut hyvä syy, miksei sitä voi poistaa. Ja keskustelut siitä yhdestä levystä päättyi lähes kerta toisensa jälkeen mökötykseen. 

Nyt ei kuitenkaan ollut syitä, vaikkei sitä mielellään nytkään irroitettu.

Vaikutus oli tosi iso:) 

Jopa mies myönsi, että parempi ilman levyä - niin on...mitä mä sanoin;)

Nyt lähden verotoimistoon!?!  a'la 5v. Sain henkilökohtaisen kutsun. Toimiston tunnistaa ovessa roikkuvasta Hello Kittysta ja aika kovaa soivasta Robinista. 

....olen melko varma, että verotäti tanssii ja bilettää, kolinasta päättelen...;)

Laillise makust' leippä & uudet muumit

...Sanoi eräs neiti kun maistoi sämpylöitä...

Maistuivat ihan oikeilta, vaikkei ihan tavallisia ollutkaan nuo äidin tekemät sämpylät.

Ei kyllä sen eksoottisemmatkaan kuin, että niistä löytyi porkkanaa ja ruisjauhoa.

Uudet Muumi-mukit,pikku myy ja nuuskamuikkunen, on saatu kaappiin-on ne hienot:) 

Ja käytössäkin näyttävät toimivan:)

Seuraava kohde -keittiö

Ihanaa!

Olkkari on valmis.

Tänään siirrytään keittiöön (saa tuulettaa):)

Saadaan sinnekin muuta väriä kuin Muumi-astiat.

Laatikoiden päällystämistä

Joskus iskee hillitön halu tehdä jotain askarteluja, nopeasti:)

Eilen näin kävi ja löysimme tyttöjen kanssa itsemme päällystämässä vanhoilla

tapettien lopuilla pahvilaatikoita.

Seuraavaksi näihin laatikoihin järjestetään askartelukaapin sisältö:)

Juntti rokkia

Kylläpä tunsin itseni ikivanhaksi, ehkä hiukan vanhemmaksikin, jos se on mahdollista aamulla.

Olimme lähdössä pikaisesti asioita hoitamaan ja olin eteisessä pukemassa. 

Vedin jalkaani nuoruuden innolla toppahousuja (ne kun on niin mukavat,lämpimät ja eivät kiristä;))

...kunnes nuori neiti tuli sinne...
Minne ja koska katoaakaan se, että lähtee jonnekin siksi, että saa laittautua!? Viiden lapsen jälkeen? Metsään muuton jälkeen? 30-vuoden jälkeen? Ja kuinka syvällä suossa onkaan kun ei halua ajatellakaan lähtöä minnekään,  jos joutuu laittautumaan!

Siellä eteisessä nyt joka tapauksessa oli juntti toppapuvussaan ja teini täydessä tällingissä ja niiteissään.

Toppavaatteet jäi siihen ja estin erään neidin maailman romahtamisen "so last season-äidin" vuoksi.  (sen saman neidin, joka lakkaa nyt äipän kynsiä:))
Jotenkin on ihana seurata tuota itsensä etsimistä ja tyylien kokeilua.
Jännittävää nähdä, mikä se sitten aikuisena on...
Huvittavaa on myös muistella itseään tuon ikäisenä, OMG<3
Onneksi en ole enää nuori! 

Vanilja-pannaria

Eikös kuulostakin erityisen herkulliselta?

Kyseessä kuitenkin vain tavallinen pannukakku, jonka taikinaan heitin sekaan vaniljaa.

Vanilja tuo pannariin kivan vivahteen, samoin kardemumma (jos sitä vaan voisi syödä niin, ettei se närästäisi vielä seuraavana päivänä-ai, että olen vanha!!:))

 

On, tässä jotakin pientä lisää vielä, vaihdoin rasvattoman maidon kevyt maitoon ja päälle laitoin muutaman oikean voi-nokareen, maiskis<3

Suunnitelmia kirjekuoressa

Olipa eilen sitten kerrassaan hieno ilma! Niin kirkas ja keväinen!

Kevät aurinko on kyllä siitä hieman kenkku,että pöly ja talven lika todellakin näkyy:)

Kevät on yleensä jonkin uuden aikaa. Kotia tekee mieli päivittää vaaleammilla tekstiileillä,ehkä pastellisävyillä. Kirkkailla,raikkailla sävyillä. Helposti kotia saa päivitettyä myös kukilla. Jo yksikin kaunis kukkiva oksa raikastaa ilmettä:) Mieskin halusi päivittää kotia, kevään kunniaksi:)

Se olisi vaatinutkin vähän enemmän kuin ikkunan pesua ja kukan.  Kirjekuoreen raapustettiin jo suunnitelmaa ja laskelmia. Tovi siinä suunnitellessa meni, mäkin jo innostuin, kunnes todettiin ettei taida olla kannattavaa. Lapset kasvaa pian, rahalle on muutakin käyttöä jne... Mikä parasta, voin kuvitella melkein tienanneeni eilen;) 

Meillä kevät alkaa tänäkin vuonna ikkunan pesulla. Niitä ei pestä tänään,mutta ensitilassa kun flunssa on parantunut. Siihen asti taidan laittaa verhot kiinni,koska en voi katsoa sitä harmaata kalvoa ikkunan pinnassa:) 

suuli, joka tahtoi olla linna

Kerronpas teille tarinan miehestä, joka tahtoi oikein kovasti suulia.. Niin, sellaista isoa ja korkeaa, johon voi luontevasti hukata pienet ja isommatkin ruosteiset, ei, rakkaat aarteet.

Tämä mies tahtoi tämmöistä suulia niin paljon, että oli valmis huhkimaan sen eteen useamman kuukauden, menettämään jopa yöunensa sen takia. 

Jotenkin mies vakuutti myös vaimonsa siitä, ettei mies voi olla mies, ellei tällä ole suulia. Mies ilman omaa(isoa) suulia(hallia) on vähän kuin tarpeeton(pikku poika). 

Pitäähän sitä olla sellainen työhuone. Toisilla se vaan on isompi:)

Suulin piirustuksia ja pikku hiljaa kohoavaa suuliakin mies palvoi kuin salarakasta. 

...Mutta...

Tämä suuli ei halunnutkaan olla suuli. Suulithan ovat harmaita, surullisesti kenossa olevia rakennelmia peltojen laidoilla.

Tämä suuli tahtoi olla linna.

Ja miksei olisi tahtonut, muuttihan tänne useampi pikku prinsessa ja nimikin oli maamittarilla jo hyväksytetty.

Ensinhän tämän piti olla vain päälinnan esikartano, parakki-tyylisesti rakennettu väliaikainen pikkuinen asunto. Välietappi. Vaihtoehto vuokra-asunnolle rakennusajaksi.

Miehen vaimo kuitenkin oli tylsä(pihi ja laiska) ja alkoi ehdottamaan, josko tästä tulisikin yhdistelmä suulia ja linnaa(hallia ja kotia)

Ja joutuihan mies sellaista ehdotusta tovin miettimään (tila, jota vaimo linnaksi pikku prinsessoille
ehdotti, oli varattu chervoletille, ei lapsille);)

Pitkän(päivän) pohdinnan jälkeen mies malttoi luopua tästä ajatuksesta pitää tilaa autotallina. Joskin hiukan haikein mielin:)

Muistoksi kuitenkin tästä miehen aikomuksesta jäi Hyypänlinnan sisäkorkeus; 4,5m.

Ja niin me Hyypänlinnan väki asumme onnellisesti keskellä metsää suulissa, joka on ainakin osittain linna(nimeltään edes, jos ei muuten):)
...semmoista flunssa-höpinää...

:)huumorilla höystettyä päivää toivottelen:)

Tapettia seinässä:)

... Joku<3 on meillä reipas...

Joku muu kuin minä:)

Vihdoinkin on valmista pintaa.

Vaatii totuttelua, valkoisten seinien jälkeen:)

Lisäksi tarvitaan lamppua, rautaa ja ruostetta, ennen kuin homma on täysin valmis...

Nyt mä hörppään kupin teetä ja painun peittojen alle.

*Sweet dreams*

Äiti kipeänä

Niinhän se menee, että äidit eivät sairastu ja mitä sitten jos sairastuvat?

Kukaan ei tuo äidille mehua tai ota syliin ja silitä hiuksia, saatikka tarjoile herkkuja!

Luultavasti kaikki äidit tietävät myös tunteen, kun marttyyri-asenteella pusketaan läpi flunssat ja vatsataudit:)

-jaksaa, jaksaa- ;)

Tänään kuitenkin tämä äiti on ollut tuhma ja rikkonut tuota äidit eivät sairastu-sääntöä.

Tänään en ole edes yrittänyt mennä entiseen malliin marttyyrin "hieno" kruunu kutreilla, vaan olen ottanut ilon irti sairastelusta;)

Jo kertaalleen parantunut räkätauti otti reilusti takapakkia ja nyt ei ole muita vaihtoehtoja kuin levätä.

...Tai ainakin ottaa hiukan löysemmin, mennä siitä missä aita on matalin...

Lapsetkin tykkäävät kun äiti ei ole kokoajan sotkemassa leikkejä siivoamisellaan:)

Huomenna on uusi päivä ja toivottavasti minäkin iskussa.

 (saadaan perhe ruotuun)

Hiljainen hetki:)

Päivän paras hetki.

Päivän paras hetki on nyt, kun kuulen omat ajatuksenikin eikä kukaan pyydä vielä mitään. 

Edessä on höyryävä kuppi kahvia, jonka saan juoda rauhassa ja lämpimänä.

Reilu puoli tuntia aikaa ennen kuin talo on täynnä elämää,ääntä ja pyyntöjä:)

Eiliseen iltaan edellisiä mahtui roppakaupalla.

Pienin oli niin väsynyt, että kiukutteli, eskarilainen hukutti meidät itkuunsa(korvakipu tuli ihan puskista klo 17) ja kun sanottiin, ettei huuto auta, totesi hän ettei pysty muutakaan ja jatkoi karjuntaa...Kivunhallintaa se karjuminenkin tietysti on:) 

Ja Alice-kloonin perimmäinen tarkoitus on saada äidin kierrokset nousemaan, myös eilen;)

Ja hänellä vasta niitä pyyntöjä on. Edelliset paketit eivät ole vielä postiin saapuneet, kun uutta pyyntöä jo tulee. Eilen se oli kännykän varavirtalähde. Ei nyt mahdoton toive, mutta huonosti ajoitettu.

Jostain syystä 4-vuotias ei vaatinut mitään, kuunteli ja toimi hurjan reippaasti. Suorastaan mallitapaus, jos sellainen ylipäätään meistä miehen kanssa voi edes tulla!:)

Kerholainen, meidän blondi(ainut vaalea neiti) pohti elämän suuria asioita.

"Jos tulisi vauva, niin pitäisi olla huone.. Se kyllä sitten nukkuisi varmaan jonkun kanssa samassa huoneessa"

Johon äiti "Niin nukkuisikin, vaikka sun kanssa"

Hetken hiljaisuuden jälkeen kerholainen vakavoitui..

"Ehkä ois sitten parasta, ettei vauvoja tulisi"

Vauvoja ei ole tulossa:)

Tämän aamun unelma-hetki hujahti ohi, kullannuput alkavat heräillä ja mä poistun puuron keittoon:)

Tästä tulee hyvä päivä. (Saanhan tapettia seinään;))

Sinulle on postia

Odotettu paketti saapui vihdoin. 

N.10 kg tapetteja tuli tänään, huomenna päästään liisteri-hommiin:)

Autuas loma-ohi

Loma on nyt vietetty.

Loma...mitä se loma sitten ikänä onkaan...

Epäonnistuneita suunnitelmia, epärealistisia odotuksia ja pitkä lista tekemättömistä töistä, jotka nyt pitää hoitaa, kun on loma!

Ja mitä enemmän sovittuja juttuja, sen varmemmin joku on kipeä.

Helposti sitten huomaa loman kiitävän ohi niin, että ainoastaan manaa asioita. 

Siksi mä sanonkin piutpaut koko lomalle, taitaa koko loma olla ihan huuhaata:)

Muka levätään ja ladataan akkuja!

Peukutan arjelle, sille pienelle kiireelle ja niin ihanalle rytmille!

Kyllä se vaan on niin, että huomenna on huippua nousta aamulla tietäen, että on tavallinen arkinen maanantai:)

Ja samalla kun hehkuttaa arjen ihanuutta, laskee päiviä seuraavaan lomaa;)

Täältä tullaan kesäloma, enää pari kuukautta!;)

On se kätevä kotona

Alkujaan olin hieman tätä hankintaa,isännän ylpeyttä vastaan, mutta on se vaan kätevä...

Kesällä ja talvella..:)

Lumityöt on siis hoidettu ja sillä moottorivehkeellä.

Olikin enemmän kuin mieluista puuhaa miehelle.(pojalle);)

Minun aika meni näihin väkerryksiin.

Toiveiden mukaisesti pupu-kakkuun ja prinsessa muffinseihin.

Pikaisesti tein vielä liputkin muffinseihin, prinsessatyylin viimeistelyksi:)

oispa traktori...

Luminen maisema aamulla yllätti. Yöllä oli satanut maahan märkää lunta lähes 10cm kerros...

Tässä kohtaa toivoisi, että olisi traktori, mönkkäri tai lumilinko...ihan sama mikä moottorillinen vempele, jossa olisi levy, jolla aurata piha!

Toisaalta pihan auraaminen ei ole mun murheeni tänään. (Onnea vaan komeampi puoliskoni;))

Meille on tulossa synttärivieraita ja syvennyn kakkuja koristamaan..joudun ehkä viime hetken siivoukset tekemään:)

(mikä ihana tekosyy-äitiys)

Laitan kuvia synttärikakuista ja mahdollisesta stressistä päivityksen vielä tänään:D

Hyvää sunnuntaita!