Nainen = prinsessa

Naisena olo ei ole aina ihan helppoa. Eikä prinsessana.

 Meidän kovinkin naisvaltaisessa perheessä sen huomaa kovin hyvin.
Milloin sitten vääryyttä koetaan toisen enemmän pyörivästä mekosta, milloin taas siitä kun toisella on paidassa timantteja ja itsellä vain paljetteja.
Välillä kaikki on enemmän kuin epäreilua jos vaikka sattuu satamaan.
Ilmeisesti olemme onnistuneet luomaan enemmän ja vähemmän temperamenttisia lapsukaisia
(pieniä naisia)
ja isi-parkaa käy todella sääliksi.
Viimeistään siinä kohtaa isi on sulaa vahaa kun isoakin isommat kyyneleet vierivät poskelle.
Tällä hetkellä kovin in tuntuu olevan prinsessa-leikit, erityisesti Frozen-hahmot viehättävät.
Pienin neiti saa aina kyseenalaisen kunnian olla se lumiukko:)
Ja prinsessana olo on aina hienoa, helppoa ja ihanaa... Vai kuinka?

Erityisesti silloin kun sataa kaatamalla, pitäisi olla nätti ja mekon pysyä puhtaana:)

Kaiken kukkuraksi saappailla oli haastava polkea. 

....Kiukkuhan tuosta syntyi...

Puhetta yössä, sadetta aamussa

Tiedättekö aamulla sen hetken, kun olet herännyt puoli kuudelta ihan vain siksi, 

että ehdit tehdä kaikkien aamutoimet ennen klo 7.45 ehtiäksesi lenkille klo 8?

Olet laittanut hiuksia urakalla, pedannut sänkyjä*4, täyttänyt ja tyhjännyt tiskikonetta mielessä vain se, että kohta kello on 8 ja osa porukasta on koulussa.

Samalla näet itsesi jo melkein "liitävin" askelein rullaamassa pitkin kylänraittia

 ( niin liitävin kun vaunujen ja seisomalaudan kanssa pääsee :))

Minullahan on paha tapa, etten voi jättää petejä petaamatta, tiskejä pöydälle tai hiekkaa lattialle, en edes kiireessä. Siistiin kotiin on mukavampi tulla.

No kuitenkin, tänään oli vakaa aikomus ehtiä kouluun ja sen jälkeen mennä lenkille. 

Niin eikös sitten, kun kaikki olivat autossa; rattaat, lapset ja jopa yöllä klo 2 kylältä haettu nuoriso-osasto, alkoi satamaan. 

Silloin ne sadepisarat ovat kaikista ärsyttävimmät. Silloin tekisi mieli todella alentua saamaan itkupotku-raivarit;)

Sitä en tehnyt, mutta sateesta suivaantuneena päätin, että tänään välipalalla on suklaapiparit ja ajoin ne kaupasta hakemaan. Heti klo 8 ( itseasiassa hetken odotin, että kauppa aukaisi ovet) :)
Keksejä ja kahvia odotellessa, laitetaan sämpylät uuniin ja odotetaan sateetonta aamua:)
*****

Ps. Oli muuten ihana ajaa iloisen, virkeän ja puheliaan nuoren kanssa kotiin yöllä,

 tämä samainen nuori oli juuri ollut Elämä lapselle-konsertissa.

Puhuimme siinä yön hetkessä enemmän kuin koko viikon aikana:)

Sämpyläbostonin resepti

Taikinaan tarvitaan:
5 dl maitoa

50 g hiivaa

1 tl suolaa

ripaus sokeria

2 dl hiivaleipäjauhoja

10 dl vehnäjauhoja

0,5 dl öljyä

Sekoita hiiva kädenlämpöiseen maitoon. Lisää suola, sokeri ja hiivaleipäjauhot. Lisää öljy ja alusta loput jauhot taikinaan. Kohota kaksinkertaiseksi ja leivo suorakaiteen muotoiseksi levyksi.

Täytteeseen tarvitset:

200g tuorejuustoa ( itse käytin yrttimaustettua, mikä tahansa maku siis käy)

Juustoraastetta reilusti

Voit laittaa väliin myös kinkkukuutioita, aurinkokuivattua tomaattia jne

Levitä tuorejuusto taikinalevylle. Ripottele päälle juustoraastetta ja halutessasi kinkkukuutiot sekä muut täytteet.

Kääri rullalle ja leikkaa noin 4cm levyisiksi paloiksi.

Laita palat voideltuun, reunalliseen vuokaan (irtopohjavuoka). Kohota ja paista 200 asteessa, noin 15 min.

Sitten vain herkuttelemaan :)

Verkkokauppa tuo päänvaivaa

Toisinaan sellaisten asioiden hoitamista pitkittää, joista ei oikein usko selviävän.

Sellaisia, jotka mieltää niin hankaliksi, ettei koe niitä osaavan.

Sellaiset hankalat asiat tuntuvat vastenmielisiltä edes aloittaa.

Minulle sellainen asia on ollut verkkokauppa. 

Ajatuskin sen päivittämisestä on tuonut pintaan tuskan hikeä.

Monta kertaa sivun on aukaissut ja yhtä usein sen on sulkenut ja todennut, että en tiedä mitä ja miten sinne jotain teen.

Tilannetta ei helpota nämä neidit, joilla on silloin asiaa aikalailla kun koitat itse keskittyä :)

Eilen päätin, että asialle on tehtävä jotain.
Ja yleensä kun päätän ihan oikeasti jotain, saan myös jotakin aikaiseksi.
Näin kävi nytkin, ja oikeastaan aika pienillä jutuilla sai huomattavan parannuksen verkkokauppaan aikaiseksi.
Tosin vaati useita tunteja, monta kuppia kahvia, paljon päättäväisyyttä ryhtyä toimeen ja muutaman "ei niin äitimäisen" sanankin:)
Ja nyt, nukutun yön jälkeen on jo helppo sanoa, että pikku jutuilla, eilen oli itku lähellä :D
Tänään tämä projekti nimeltä "verkkokauppa kuosiin" jatkui.
Oli niin kaunis syyspäivä, etten nähnyt muita vaihtoehtoja kun kantaa tavarat ulos ja istua sinne päivitystöihin.
Tässä istuskellessa on myös helppo jäädä katsomaan lasten leikkejä, tuulessa heiluvia oksia, maahan putoilevia lehtiä ja neulasia.
Samoin tästä on niin helppo livahtaa haravoimaan, keräämään käpyjä tai jotain muuta valtavan tärkeää :)
Kuten arvata saattaa....verkkokauppa on siinä pisteessä mihin eilen jäi ja odottaa taas sitä  sisuuntunutta kauppiasta;)

Kalenteri-kuvausta ja hammaskeijuja

Ette ikinä arvaa mitä tein eilen..

Tein jotain sellaista, jota moni suomalainen tekee, mutta vasta 3 kuukautta myöhemmin:)

(Ja yleensä valoisassa tilassa)

Me kuitenkin eilen naapurin emännän kanssa raivasimme iltahämärässä aitan vintille tilaa, vintille johon ei todella tullut sähköä ja kannoimme sinne joulukuusen!

...Kyllä vaan, joulukuusen:)

Sitä kuusta siinä koristellessa alkoi väkisin joulutunnelma nostamaan päätä itselläkin.
(Jokohan kaupassa on voitaikinaa, tekee vietävästä mieli joulutorttuja... Ja voihan LUUMUTORTTUJA tehdä syyskuussa) ;) Ei haitannut ollenkaan, että aitan akkunasta loisti kullankeltaiseksi tuleentunut viljapelto. 

****

Nyt ihmettelette, että miksi? 

Miksi kummassa joku koristelee kuusta lähes keskellä kesää?

Eikö vaan?

Syy on aika kiva...

Nimittäin kalenterikuvaus, jossa naapurin emäntä esiintyy rouva joulukuuna, pitkät pimut-kalenterissa..:)

Oli suorastaan nautinto laittaa luovuus peliin ja loihtia ihan eri maailma keskelle varasto käytössä ollutta vinttiä:)
****
Joulupukkia odotellessa meillä on vieraillut hammaskeiju.
Peräkkäisinä päivinä. Eskarilaisestamme on tullut katu-uskottava harvahammas:)

Arjen iloja ja rutiineista lipsumista

On ihana huomata kuinka kesän hitaan, purkan lailla venyvän tahdin ja vapaa pudotuksen jälkeen ohjat ottaa arki.

Tuo topakka ja joskus melko raastava ja ajankäytön suhteen haastava arki.

Arki, joka ei anna sijaa kruusailulle ja ylimääräiselle koreilulle:)

Rutiinit paukkuvat vastaan ja tänään niistä lipsuminen sai eskarilaisen maailman pois raiteiltaan. 

Sen pienen koululaisen, joka on aina ensimmäisten joukossa koulun pihalla, ettei ainakaan myöhästy.

Kaikki oli hyvin aina siihen asti kun tajusimme, että ulkona tarvitaan sormikkaat aamulla. 

Jotenkin kesän aikana sormikkaat ovat katoavaisia, parittomia olisi aina tarjolla.

No vierähtihän sopivien etsinnässä tovi jos toinen ja kun porukka oli autossa, tajusin:

Tänään myöhästytään.

Kaikki olivat jo luokassa, joskin tunti ei vielä ollut alkanut ja silloin...

Silloin siinä luokan ovella pienen eskarilaisen tajuntaan iski se karu tosiasia, että mitä jos ope suuttuu..itkuhan siinä tuli..

Ihana opehan ei suuttunut, mutta rutiinien lumous oli kerralla pirstoutunut.

Rutiinit voi rikkoa muillakin konsteilla. Joskus tosi pienillä teoilla, sanovat kuitenkin, että rutiinien rikkominen olisi hyvästä ihmiselle.

(Sillä nyt uskottelen itselleni, etten ole ihan paha äiti, vaikka eskarilainen saattaa olla toista mieltä)

Miehen maailma mullistui, kun leivoin sämpyläbostonia. 

Ajatus siitä, että täytteet menevät uuniin eikä sämpylä olekaan vain sämpylää aiheutti aavistuksen epäluuloisia katseita.

Vinkkinä vaan, oli kyllä tosi hyvää tuo sämpyläboston... Jos joku tahtoo reseptivinkin, voin sen myöhemmin laittaa:)