Onnellista ja hyvää uutta vuotta!

Vuoden viimeinen päivä.

Oikeastaan vuoden viimeiset tunnit ovat käsillä.

Vuosi 2014 piti sisällään paljon kaikkea,

arkea,iloa,murhetta,huolta,kiirettä.

Huippujuttujakin löytyy

nuorimmaisen lapsen syntymä, Pikkuruinen Putiikki, Hyypänlinnan tehtaan messuosasto...

muutaman mainitakseni...

(niin ja sekin oli aika huippu, että pukki toi uuden sormuksen vanhan tilalle ;))

Päällimmäisenä tunteena vuodesta 2014 on kiitollisuus. 

Saan jakaa ruuhkavuoteni( hirvee sana:)) rakkaiden ihmisten kanssa yhdessä. Vaikka yhteistä aikaa on liian vähän, tiedän kuitenkin olevani tärkeä.

Ja kaikkien läheisten toivon tietävän, että hekin ovat minulle tärkeitä.

Olen ilmeisesti oppinut kohta päättyvän vuoden aikana olemaan onnellinen, eikä aina vaan haluamaan jotakin.

Olenkohan saavuttanut siis keski-iän?!?!

:) ONNELLISTA UUTTA VUOTTA :)

ALEA ja LUPAUKSIA

Mikä ihme siinä on, että se pieni punainen hintalappu saa niin villiksi? Sitä tulee haalittua koriin monenlaista ja paljon, kun on niin halpaa... Myöhemmin huomaa, ettei ne ostokset ehkä olekaan niin hyviä, tarpeellisia tai edes halpoja kuin kuvitteli. Pitäisi siis olla tarkkana!
Minulla ainakin on todellinen mieltymys näihin pikkulappuihin... Ja kyllä... Erityisesti niihin, joissa on -50% :)
Niinpä meillä onkin tänään kannettu useampi kassillinen tavaraa kotiin, tossuja,sukkia ja yöpukuja.
Mikä onkaan parempi hetki hankkia joululahjoja ensi vuodeksi lapsille! Myönnetään, että hieman tökki ajatus ostamisesta saatikka joulupaketeista, mutta koitin pitää järkiajatuksen kirkkaana mielessä. Rahan säästön nimittäin. Ja ehkä hiukan senkin, ettei iskisi viimehetken paniikki, kuten tänä jouluna. Onhan se nyt kaikin puolin järkevää kerätä lahjoja pitkin vuotta, eikö?

Vuosi vaihtuu kohta ja silloin usein tulee luvattua jotain suurta ja ehdotonta. Näitä ei koskaan-lupauksia koitan välttää, mutta osallistun kuitenkin vähäsokerinen tammikuu 2015-tapahtumaan.
Siitä ei tule helppoa, mutta joulun mässäily on syytä lopettaa:)
Aiotko sinä tehdä uudenvuoden lupauksen?
Lupauksien puutteesta huolimatta uusi vuosi tulee olemaan meillä täynnä muutoksia, aloitettavia asioita... Jännittäviä juttuja...unelmien toteutumista :)

Tapaninpäivä

Hetki sitten meillä kaivettiin koko perheen voimin varastoista esiin suksia,monoja, rattikelkka, pulkka, potkukelkka ja liukurikin...sen jälkeen pihan täytti lasten iloiset kiljahdukset ja naurun kikatukset. Tuli ihan joulukorteista tuttu tunnelma mieleen, kun välillä vielä ripsautti isoja lumihiutaleita ja pihassa puuhasteli punaposkisia, hymyileviä neitokaisia.

Ulkoilun jälkeen maistuu viimeiset jouluruoan rippeet ja sitten niitä herkkuja odotellaankin vuosi:) Kyllähän tässä jo kolmesti niitä on syöty ja se on kyllä ihan riittävästi. 

Hassua, että ruoka luo joulun ja sen suunnitteluun ja valmistukseen käytetään paljon aikaa, mutta ilo siitä on kuitenkin sitten hetkellinen. Meillähän karsittiin tänä vuonna ruokalistasta ruokia, joita ei kukaan juurikaan syö(rosolli,kalat ja lanttulaatikko kuuluvat tähän sarjaan). Ruokahävikki ja ruokalasku joulun osalta pieneni kummasti.

Tyttöset lähtivät uudestaan hiihtämään ja minä taidan viettää hetken nettiostosten parissa. Jos saisi ensimmäiset joululahjat ensi jouluksi, koskaan ei voi olla liian aikainen ;)

Joulurauhaa ja uusia leluja

Niitä pukki tänä vuonna oli meidän paketteihin käärinyt.. Kaikille tuli siis sitä, mitä oli toivonut ja voi sitä riemua kun paketista paljastui juuri se suosikkijuttu:)
Nyt kun pukki oli aikainen on talo täynnä leikin ääniä jo päivällä, voi vanhemmatkin rauhoittua joulun viettoon. Puurot nautittiin pukin vierailun jälkeen ja nyt alkaa ruokien kokkaaminen. Laatikot ovat uunissa, perunat odottavat keittämistä ja isännän ylpeys,kinkku, kypsyy ulkouunin lempeässä tulessa.

 

On ihanaa, kun kaikki se hössöttäminen, stressi ja kiire on nyt pois( ainakin hetken). Ensi vuodeksi on paljon suunnitelmia, joista tekin kuulette. Mutta nyt hetki hengähdetään ja kerätään voimia...Mahtavaa kun saadaan olla koko perhe yhdessä, ihan rauhassa ja kiireettä. Ilman aikatauluja.

      TUNNELMALLISTA AATTOA!

*Merry Christmas*

 

"Lasten äänet raikaa,

joulussa on taikaa!"

Taianomaista ja ihanaa joulua. 

Joulun aatonaattona

Käsillä on aika, kun Hyypänlinnan väki  hiljentyy jouluun.
Suurimmat valmistelut on hoidettu. Tänään vihdoin tuotiin sisälle maitotonkassa oleva kuusi, jonka lapset koristelivat hienosti amerikan-malliin;)  
Kyllä, löytyy väriä ja koristeita jokaiseen makuun!

Vähän siivousta, joulukonvehtien tekoa, lahjojen kuskaamista ja paketointia ja joulu 2014 on valmis!

Putiikki muuten on auki tänään:) 

Aamulla testattua: voiko niistä trendikkäistä(mutta rumista)kuormalavoista tehdä hieman nätimmät?

Tsemppiä loppumetreille!

Viimeisiä lahjapuuhia

Terveisiä joulujuhlasta! 

Voi miten hienosti kaikki lapset esiintyi:)

Vipinää piisaa viime hetken lahjahankintojen parissa...

Käsintehtyjä kynttilöitä ja "jalostettua" Fazerin sinistä.  Nuo karamellit on tosi nopeita ja helppoja viime hetken lahjoja, muuta ei tarvitse tehdä kun sulattaa suklaa(senkin teen mikrossa) ja lisätä riisimuroja sekaan. Sitten vaan massa lusikoidaan vuokiin ja laitetaan jääkaappiin. Helppoa kuin heinänteko! 

Neljä päivää aattoon, se tarkoittaa sitä, että huomenna haetaan kuusi:)

Taidetta seinälle:)

Julkkisgalleriasta tuttu taiteilija vaimoineen piipahti eilen putiikissa jouluterveisten kera:)

Kiitos Salmisen pariskunta!

Tunnistatteko kuka taulussa virnuilee? 

ToNtTujA ja LuNta

Joulutunnelma heräsi aamulla kuin taikaiskusta.Vilkaisu pihalle herätti valtavan ihastuksen - lunta! Muutaman kerran piti oikein hieraista silmiään ennen kuin uskoi, että pieni lumipeite oli satanut.(Eihän sitä paljoa ole, mutta vähänkin tässä tapauksessa riittää). Miten kauniilta maisema näyttääkään pienen lumihunnun peittäessä sen. Erityisen kauniita mielestäni ovat koivujen huurtuneet oksat,hennot ja hauraat. Tähän maisemaan sopii tontutkin paremmin kuin kuraan tarpomaan. Nyt esitän pikku toiveen; älä sula pois lumi:)
Eilen illalla sain valmiiksi uuden satsin omia kynttilöitä, on ihanaa saada omissa käsissä jotain tehtyä:)  Omin käsin tehtyä taidetta tuli eilen myös esikoulusta kotiin. Tälläisen tontun on esikoinenkin tehnyt aikanaan esikoulussa ja nyt vuorossa taidonnäyte nro 2.  Näitä askarteluja ja piirustuksia on kerääntynyt jo monta laatikkoa ja kansiollista, mutta ei niitä raaski laittaa poiskaan. On ne niin tunteella tehty. Ja niitä on myöhemmin ihana katsoa ja muistella lapsuusjuttuja.

 

Viime hetken lahjahankinnat odottavat tänään, sen jälkeen saakin paketoida useampana iltana...

Jouluvalmistelujen täyttämää päivää, aikaa on... 6 päivää!

Viikko vielä ja ärsyttää

Niin, tässä sitä ollaan ja odotetaan, että kello käy kahdeksaan jotta voi soittaa lääkäriaikaa.Yhdellä lapsella kurkku kirkuvan punainen ja kipeä... Saadaan joku angiina vielä joulukaveriksi tänne :(
Äidillä alkaa muutenkin olemaan stressipisteet jokseenkin korkealla vaikka tietoisesti koitan olla ajattelematta joulua sarjana suoritteita.. Olen opetellut ajattelemaan asiaa niin, että yhdessäolo, yhdessä tekeminen ja joulun valmistelu on tärkeintä... Mutta aina näin, että stressi tulee...
Tänä vuonna tingin myös niiden turhien jouluruokien valmistamisesta ( niiden joista otetaan muru ja loput menee roskiin). Sen sijaan jokainen saa sanoa yhden ruoan jonka pöydässä haluaa olevan ja niitä tehdään :)
Joulusiivous on aloitettu ja siitähän tämä ärsyyntyminen sai alkunsa. Meillä on yksi kiistakapulana toimiva huonekalu, jota rehellisesti inhoan. Olkoon sitten kotimainen tai mitä vaan, niin minulle se on iso, ruma, rikkinäinen ja epäsopiva meille.
Se on ysäriä ( sori kulta, 2000-lukua) parhaillaan, se on tumma nahkasohva! Ja taas tänään tuo möhkäle sai mut kihisemään kiukusta. Näen sen paikalla jotkut ihanat nojatuolit, kevyet ja sirot siirrellä...vielä jonain päivänä kannan tuon kuvatuksen pihalle, mutta tämän joulun se saa tuossa olla -vaikka se ärsyttääkin :) Teitäkin ilahdutan tuon sohvan kuvalla, mutta ei siitä saa kelvollista kuvaa, yrityksistä huolimatta.

Nyt soittamaan, iloista päivänalkua :)

Kahdeksan päivää aattoon

Ennen joulua meillä juhlitaan kihlajaispäivää.. Ei tule tasavuosia eikä kymmeniä vuosia, mutta jokainen vuosi mun kanssa on kuitenkin jonkinasteinen saavutus ;)
Tämän huikean juhlan kunniaksi( joka on siis huomenna) teen miehen ykkösherkkuja - karjalanpiirakoita! Yleensä mummi tekee piirakat, mutta niin monesti on kuulunut toiveita siitä, että mäkin tekisin, että päätin yrittää. Hetken mietin, että teen piirakat ulkoleivinuunissa eli tuossa kiviarinauunissa, jota mies valmistaa. Siinä olisi kuitenkin ollut liikaa haastetta ensikertalaiselle:)
Aamulla kuudelta laitettiin puurot porisemaan ja saatiin homma alkuun

  

Puuro valmista.

Taikinapötkylä.

Taikinan käsittely oli helppoa, vaikken ihan kakkaroiksi osannutkaan sitä saada taipumaan :) 

Uunia odottamassa.

 

Herkullista tiistaita:)

9 päivää, siis YHDEKSÄN PÄIVÄÄ aikaa jouluun...arvonnan aika siis

Joulu tulee joka vuosi nopeammin, aina myöhemmin ja myöhemmin havahdun jouluvalmistelujen aloittamisen kanssa... Tälläkin hetkellä kun katsoo ulos...vettä sataa,tuulee ja on harmaata...olo ei ole laisinkaan jouluinen.
Siitä syystä on arvonnan aika! :) Blogin arvontaneitsyys on siis mennyt.
Eli homman nimi on nyt se, että te saatte kommentoida 1. Kuinka kohotatte ja saatte joulumielen sateen keskellä ja 2. Kerrotte mitä haluatte blogissa lukea? Ja kuten arvata saattaa, kaikkien mielipiteensä kertoneiden kesken arvotaan jotain mukavaa;) Vastaamisaikaa saatte lauantai-iltaan klo 20 saakka.
Niin ja terapiatuvassa olen tällä viikolla ja viikonloppuna paljon, tule sinäkin:)

 Sateen rummuttaessa ikkunaan ja tyttöjen joululaulujen tahdissa toivotan riemukasta alkanutta viikkoa!

Pönttöjä ja palloja

Joko sinulla on omat? 

Vielä ehtii jouluksi hankkimaan, tilaamaan ja itsekin tekemään, onhan tässä 10 päivää aikaa!

Kuvassa olevien havupallojen halkaisija on n.55cm. Aikaa pallojen tekoon menee, mutta on ne hienot  ja näyttävät koristeena :)

Olen muuten tänään terapiatuvassani askartelemassa, tervetuloa moikkaamaan!

Lähtölaskenta alkanut - 11 päivää jouluun!

En tiedä kumpi on helpompaa, herättää murrosikäinen aamulähtöä varten vai laittaa lähtövalmiiksi  neljä lasta, joista vanhin on 6 vuotta ja nuorin vähän alle vuoden ikäinen.
Tämän aamun perusteella meidän perheessä voittajaksi selviytyi ehdottomasti tämä miniatyyri-ihmisten joukko:)
Miten aamuvirkusta lapsesta tuleekin yhtäkkiä tuollainen puoleen päivään nukkuja?
-Joo tiedän, kuuluu ikään, mutta ei tee siitä yhtään vähemmän ärsyttävää! ( Varsinkin jos itse ei osaa nukkua pitkään). Onnellisesti saimme kun saimmekin porukan liikkeelle sovittuna aikana ja vietyä isot tytöt ostoksille.

Me muut hankimme punaiset omenaposket ulkoilemassa ja havuja keräämässä. Olikin muuten ihanan kirpeä ilma, vaikkei pakkasta juuri ollutkaan ( ja sen huomasi hanskoista ja haalareista:)) Tytöt keskittyivät leikkimökin "siivoiluun" ja mulle jäi aikaa katsella ja ajatella kaikkia niitä tekemättömiä töitä...
Tekemättä ja hankkimatta on myös iso kasa lahjoja, joista osan kimppuun käydään tänään...

 

Mukavaa Lucian-päivää!

12.12 puolessa välissä ollaan

Mun on pakko myöntää, että mulle on iskemässä pieni stressinpoikanen. Ihan pieni, mutta annappas hiukan tulta sille ja hups! Johan täällä asuukin sitten lasten ja isän kanssa oikein mukava sarvipäinen pir...eikun äiti;)
Paha tapani on kirjoittaa listoja, listan voi tehdä kaikista jutuista ja niillä ikäänkuin luo järjestyksen tunteen. Enkä tyydy mihinkään kännykkään tehtyyn listaan, vaan ne kuuluu kirjoittaa kirjekuoren kulmaan, maksetun laskun taakse tai lehden kulmaan. Lisäksi niitä kuuluu muuttaa moneen kertaan, ympyröidä juttuja ja laittaa päivämääriä niin, että ne ovat mahdollisimman sotkuisia.( jos pidät mun listoja outona, näkisitpä miehen muistitikut! Monesti on kakkosnelosen pätkässä ollut kirjattuna milloin mitäkin)
Hyvä puoli listoissani on se, että ne saa konkreettisesti hävittää, repiä ja mytätä roskakoriin.
Ensimmäinen joululista on siis luotu ja se on merkki alkavasta stressistä.
12 vuorokautta ja niin monta juttua tekemättä! Tämän päivän tärkein työ on laittaa kortit matkaan, eikös sen punaisen kuoren viimeinen postipäivä ollut tänään?
Olisipa matkahuolto nopea, jotta pääsisimme tekemään tänään vielä kummienkin lahjoja..
Muistatteko muuten kun kerroin pimeän tullen tehdyistä puuhista? Kynttilöiden tekoahan olen harjoitellut. Eihän nämä ihan täydellisiä ole, mutta onhan näissä tunnelmaa.

 

Nyt pistän makeannälässä kääretortun uuniin ja lähden metsään....kohti uutta projektia siis;)

Joulukortti

 Aivoriihi tuotti tulosta, tämmöisiä kortteja syntyy tänä vuonna...

Melkein unohdin...

...kuinka kaunis ja kirkas onkaan aurinko, joka hieman yritti tulla moikkaamaan... Ja kuinka totta onkaan sanonta, että myrskyn jälkeen on poutasää (unohdetaan se, että kuvanottohetkellä lähes satoi ja tovin kuluttua tulikin vettä paljon.)

Melkein unohdin senkin, että huomenna pitäisi saada joulukortit matkaan... Sen oivalluksen vuoksi koitan parhaillaan kuumeisesti keksiä, että mitä ihmettä kortteihin tekisi...toisinaan ei vaan keksi...ja kun koittaa keksimällä keksiä niin ideat ovat yleensä huonoja:)

Äidin hakiessa kortteihin inspiraatiota eskarilaisella oli täystohina päällä jo ennen kouluun menoa.
Kaverikortit syntyvät omatoimisesti, eikä tarvittu kuin aikuisten kynä, sakset, pahvia ja tarroja.  
Lasten tekemisen riemua on hauska seurata, miten itsekin innostuisi niin palavasti jostain?
Ehkä syy onkin asenteessa, lapset saa tehdä jotain, aikuisena pitää/ peräti joutuu tekemään jotain;)
Nyt tartun härkää sarvista ja alan tyttöjen kanssa askartelemaan...

Myrskyisää keskiviikkoa

Myrskytuulessa on jotain kummaa viehätystä. Niin viaton asia kuin tuuli, voikin yhtäkkiä olla jopa pelottavan rajua. Nytkin tuuli repii puita lähes vaakatasoon, ihan kuin väkisin lannistaen niitä ja sen humina ja ujellus nurkissa - niissä on jotain taikaa... Ainakin ikkunasta katsellessa :) Ihan samalla tavalla rauhoittava vaikutus on vanhalla hirsiseinällä, hirren kuvioita, väriä, koloja katsellessa aika unohtuu. Jos hirsi voisi puhua, olisi sillä varmasti paljon tarinoita kerrottavana :)

Eilen illalla kun lapset olivat unten mailla hiippailin terapiatupaani opettelemaan uusia taitoja. Sotkua syntyi ja tänään jatketaan, jotta saadaan teillekin kuvia, että mitä siellä pimeässä puuhaillaan...

Ainakin se on käsityötä ja rakkaudella tehty.

Koska tuo tuuli on villi ja vapaa, mekin ollaan pikkusen "tuhmia" lounaalla. 

Näytämme ruokaympyrälle ja ruokahifistelijöille pitkää nenää ja herkuttelemme vanhanaikaisesti voilla paistetuilla letuilla. 

Niin, kermavaahdolla ja hillolla täytettynä, tietysti:)

Ajatellaan niin, että letutkin on käsityötä, rakkaudella tehty ja yksi asia on varma. Ne on  hyvällä ruokahalulla nopeasti syöty!

 Iloista keskiviikkoa :)

Erään savusaunan tarina

 

Kaikki siis alkoi tästä suulista, joka tuli hankittua itselle. 

Suuli itsessään ei ollut kovin ihmeellinen, noitahan on joka pellon syrjässä, mutta sisäänsä se kätki melkoisen helmen - pikkuisen kaunokaisen :)

Yhtenä lokakuun lauantaina rytmiryhmä saapui paikalle.  Paikalla odottava näky meinasi lannistaa ahkerat miehet tihkusateen keskellä. Epätoivon laannuttua kaksi

  reipasta isäntää riehui viitisen tuntia moottorisahoineen kaivaen aarteen näkösälle ja valmistelemalla kehikkoa siirtoon, niin että rekka pääsi nostamaan sen kyytiinsä. Ja matka uusiin maisemiin voi  alkaa...

 

Tähän väliin mahtuu iso määrä työtunteja, pölyä, sahanpurua, vauhtia ja vaarallisia tilanteita:)

Mutta vanhaa kunnioittava lopputulos on kaiken vaivan arvoinen!

Vai mitä sanot?

Juhlijat:)

Viikonloppu on ollut yhtä juhlaa... Perjantaina ylioppilasjuhlissa, eilen juhlittiin itsenäisyyttä ja tänään vuorossa synttärikutsut ( jotka odotetuimmat tyttöjen mielestä)

Ei ole varmaan vaikea tietää miksi synttäreitä odotetaan kuin kuuta nousevaa? Niinpä, saa olla prinsessa, laitetaan hiukset kiharalle ja hienostellaan mekoissa, jotka löytyi Pikkutaaperosta. Siellä on aivan ihania vaatteita ja tarvikkeita lapsille. Ja Jemina tekee ostoksien teosta yhtä juhlaa, kiitos siis hänelle:) Kuvassa tytöillä on nuo Pikkutaaperosta hankitut Mayoralin ihanuudet! Pikkutaaperolla on myös hyvä verkkokauppa, jossa kannattaa käydä ihastelemassa!

Kun muut lähtee kakkua syömään, minä jään putiikkiin, joka on siis auki ainakin klo 17 saakka. Tervetuloa moikkaamaan!
     

Arjen actionia:)

Voi kuinka tuo pilkahtava aurinko saa hyvälle mielelle... Ja tilille mahdollisesti tullut veronpalautus:)
Meillä iloa tuo edelleen arki, joka hissukseen palautuu uomiinsa syksyn hötkyilyn jäljiltä.  Ja hyvän arjen kruunaa ruoka, perunat porisee ja toisessa padassa muhii oikea vanhanaikainen murusoosi. Lego-leikkien äänten taustalla laulaa pesukone iloista rumbaansa ja pyykkikorit kiittää, hetki tyhjinä:) Tämä on sitä arjen actionia:)
Kohta mä hipsin mun terapiatupaani, pikkuruiseen putiikkiin.
Sinäkin olet tervetullut klo 16-20.

Onnea on arkinen puuhastelu:)

Usein huomaan kiinnittäväni huomion kaikkeen negatiiviseen.. En ole käynyt lenkillä, koti on sotkuinen, leikit ovat levällään ja keittiöstä eteiseen kulkee polku nuken vaatetta. Mies jättää aina sen maitopurkin pöydälle, farkut lattialle(odottavat silloin pesua) ja tuo lista voisi olla vaikka kuinka pitkä!
Siksi ajattelin, että tämä päivä onkin kiitollisuus-päivä ja nyt kerron muutaman jutun teillekin.
Olen kiitollinen terveistä lapsistani, joilta saan valtavasti iloa päivääni( joskin niitä harmaita hiuksiakin;))
Olen kiitollinen aamu-äreästä miehestäni, joka mahdollistaa kotona oloni ja on halunnut kanssani suurperheen.
Olen kiitollinen vanhimmasta tyttärestäni, joka hoitaa koulunsa enemmän kuin hienosti ja on teini-ikäiseksi aikasta ihana neitokainen:)
Olen kiitollinen super-siskostani, vaikka hänkin osaa olla melkoinen kukkahattuilija;)
Ja tänään olin erityisen kiitollinen meidän kotimaisista perusvaunuista, joilla pääsimme umpimetsään.
Olen kaiken kaikkiaan todella onnellinen. Tulipa siirappinen teksti, mutta totta joka sana!
On vielä yksi juttu-valkosuklaakakun pala päiväkahvilla;)