Oma suosikkini tämä kaappi on, vaikka se on aikaa nähnyt ja lasten leikeissä kärsinyt...
Se kuitenkin edustaa aikaa jolloin vannoin eläväni iki-sinkkuna ja olin juuri päässyt jyvälle vanhojen tavaroiden kauneudesta.
Kuinka sitten kävikään, maailmani täyttikin mies...joka inhosi hienoa kaappiani...
Hyvä puoli asiassa on se, ettei mies juurikaan vastusta kaappiin kohdistuvia tuunauksia.
Milloin kaapin tausta on maalattu liitutauluksi, milloin ovi irroitettu.
Nyt kaappi sai tapetilla väriä pintaan...
Edelleen se on mun suosikki:)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentista:)