Halloween-kakku

                                                          HAPPY HALLOWEEN!

Mielenrauhaa kiireen keskellä

Joskus on kummallisen seesteinen olo. Kaikkien pakollisten puuhien, muistettavien asioiden,hälinän ja arjen keskellä tuntuu, että kaikki järjestyy.
Juuri nyt on sellainen fiilis. Ikään kuin kaikki ympärillä unohtuisi. Olo on vähän samanlainen kuin ihastuessa. Kaikkeen tekemättömäänkin voi tällä hetkellä todeta teinimäisesti " ihan sama".

... En kuitenkaan ole taantunut teiniksi tai ihastunut, vaan olen hyödyntänyt IMURI-terapiaa!:)
Mikä onkaan parempi tapa päästää höyryjä ja järjestää ajatuksia kuin raivolla imuroida lattioita?Nurkkalistat ja kaapin jalat vaan paukkui, mutta nyt on kaaos kotona ja ajatuksissa selkiytynyt. Lopuksi voi ihastella session saalista ja tyhjentää kauhistellen pölysäiliö-mistä sitä likaa tulee?

On toinenkin syy tähän rauhaan;  yksi projekti on nyt valmis ja käytössä. Kiitos pää-asentajalle, Japille,joka jaksoi laittaa autoa ajokuntoon yhdessä miehen kanssa. Ihanaa, että yksi työ on valmis.. Jopa minä olen hoitanut siinä osuuteni imuroimalla, pesemällä ja puunaamalla sekä sisältä että ulkoa:)
Mutta niinhän se menee, toisen työn edetessä hyvin, jää ehkä muut puuhat tekemättä. Niin kävi meilläkin.
Autoprojektin eteneminen tarkoitti sitä, että pikkuruinen putiikki on odottanut tiiliä katolle ja lankkua lattiaan. Ihan koko kuluneen viikon. Onneksi nyt on taas viikonloppu ja työkohteena putiikki!
Siitä huolimatta, ettei putiikki ole valmiimpi nyt kuin alkuviikolla niin pitää kyllä kiittää miestä, harva jaksaisi minua ja kaikkia näitä keksimiäni projekteja...Ja mikä pahinta, keksin niitä aina lisää!:)

Sadepäivän puuhaa

 

Kylläpä on pimeä päivä!
Piti ihan laittaa vanhaan högforsiin eli minun  "sisustustakkaan" valot jo päivällä:) Tykkään syksystä ja siitä, että on lupa olla tekemättä mitään erityistä. Tänään kyllä tämmöinen tuulinen sadepäivä innosti kaappien siivoukseen
 (joka olisi pitänyt tehdä jo keväällä, kesällä, viime viikolla..)
Lupasin eilen tytöille, että tänään askarrellaan illemmalla ja nyt käynnissä on askartelutarvikkeiden inventaario:) Askarteluinnostusta hakiessa tajusin, että jouluun ei ole oikeasti enää pitkää aikaa. Varsinkaan jos aikoo askarrella joulukortteja tai lahjoja itse.

Joulukorteille pitäisi siis uhrata muutama tovi. Materiaalia on kyllä muttei mitään ideaa siitä, millaista korttia lähtisi tekemään...Onko sinulla joku hyvä idea?
Nyt me kaivamme tyttöjen kanssa sakset, liimat ja paperit esiin ja päästämme luovuuden irti, kuvia siitä myöhemmin:)

Askartelun tulos

* ättä = äiti *

 

Meillä asuu nykyään nopealiikkeinen tahmatassu, joka ehtii laittamaan sormensa kaikkialle. Tämä minikokoinen tahmatassu osaa myös livahtaa nopeasti ja hipihiljaa tutkimaan ympäristöään. Kukkapurkit, kengät eteisessä, sähköjohdot, isompien leikit ovat kaikki vaaravyöhykkeellä...
Tämä jokseenkin ärsyttävä vaihe on kaikessa sotkuisuudessaan ja jatkuvasta vahtimisesta huolimatta aivan ihana...
Miksikö?
Koska tahmatassu on oppinut myös mahtisanan; ÄTTÄ ja väläyttämään sen kanssa hurmaavan hymynsä:)

Sunnuntai- päivä täynnä tavoitteita

Sunnuntai on meillä usein päivä, johon on ladattu paljon odotuksia ja tavoitteita. Pitäisi saada tehtyä ainakin 10 kesken jäänyttä hommaa ja kaikkihan sen tietää, ei semmoinen onnistu.
Tänäänkin tuntuu olevan enemmän kiirettä ajatustasolla siitä, mitä kaikkea tarttis tehdä:)
Onneksi meilläkin on joku, joka ei ajattele vaan tekee... Siinä syntyy pikkuruiseen putiikkiin kattoa...

Lupasin eilisistä pitsan-paistajaisista kuvaa, ilma oli kuitenkin sen verran syksyinen, etten kauheasti kameraa ulkoiluttanutkaan.

Käytimme eilen uunin jälkilämmöt hyödyksi sateesta huolimatta ja haudutimme uunissa myös iltapalan,uunipuuron. Riisipuuro kypsyi hyvin pitsan paiston jälkeen ja lämpöä olisi varmasti riittänyt vielä muuhunkin:)

Nyt varmaan pitäisi itsekin mennä tekemään joku homma niistä kymmenestä. Ei sitten illalla harmita niin paljon todeta, etten tehnyt mitään mitä piti!


                                                           *Puuhakasta päivän jatkoa!*

                                   

Pikainen moikka!

Pitsataikina on valmiina, sotkut siivottu ja kaikki valmiina iltaa varten.
Tehtiin lasten iloksi Marianne-muffinseille tuommoinen suklaakermavaahto ja sen päälle sokerimassa-haamu(kuulostaa terveelliseltä ja vähäkaloriselta?)
Kokeilin muuten ensimmäistä kertaa sokerimassan työstämistä ja sehän oli hauskaa. Eikä niin vaikeaa mitä luulin! Tytöistä oli hauskaa kun haamuista tuli kanojen näköisiä:)
Saattaa kyllä olla, että nuo haamut eivät pelota ketään!

                                Rentouttavaa ja herkullista lauantaita!

Tonttuillaanko?

Niin, tämmöisiä kotimaisesta langasta,käsityönä tehtyjä sukkiakin on putiikkiin luvassa...
Vauvalle on siilisukkia ja yhdet siniset siilitumput. Äidille ja isällekin on "tillukkaita" varpaita lämmittämään.
Näitä kaikkia voit halutessasi kysellä jo nyt sähköpostilla hyypanlinna@gmail.com

Viikonloppu

Vihdoin viikonloppu!
Meillä ei yleensä viikonloput juurikaan eroa arjesta, mutta tämä viikonloppu on odotettu. Meille on tulossa vieraita ja laitetaan pystyyn pitsa-bileet. Eikä tehdä mitään peltipitsaa vaan paistaminen tapahtuu ulkona, kiviarinauunissa.

Mies valmistaa yrityksessään kiviarinauuneja ulkokäyttöön ja huomenna laitetaan oma uuni kuumaksi.
Lähdemme siis makumatkalle Italiaan, ja syödään ihan älyttömän hyvät pitsat!
Huomisesta kuvia myöhemmin:)

Arvatkaa mitä? Tänään olin katsomassa pikkuruiseen putiikkiin(joulukauppa kulkee nyt sillä nimellä) tuotteita. Paljon ihanaakin ihanampia juttuja on saapumassa! Kumpa malttaisin odottaa!

Joulutortillat:)

Tällä hetkellä meillä puhutaan joulusta paljon ja jouluputiikista.
Jopa niin paljon, että joulutorttujenkaan leipomista ei voinut enää siirtää lähemmäs pikkujouluja.
Suurin innoittaja joulutorttujen leivontaan oli oikeastaan eräs pikkuneiti, joka halusi tehdä joulutortilloja:)

     Ja tässä on lopputulos....Pellillinen joulutortilloja(eli torttuja) katosi nopeammin kuin uskoisikaan!

                                                        Puuhakasta päivää kaikille!

Pakkasaamu

Tänään ei voinut olla huonolla tuulella, ei vaikka flunssa teki comebackin.
Oli ihana herätä kuulaaseen ja kirpeään syysaamuun.
Innostuttiin tyttöjen kanssa ulkona hieman järjestämään nurkkia ja ottamaan kuvia.
Kuten tuolla aiemmin kerroinkin, rakastan ruostetta. Se antaa ihanan rosoisen ilmeen ja tekee tavaroista jotenkin..katu-uskottavan:)

Tämä vanha( ja ruosteinen) maitotonkka sai katajaa kaveriksi ja syntyi aika suloinen pari, eikö?

Tonttu tuli ikuistettua hirsikehikon tulevalla kuistilla, siihen saatiin eilen laudoitusta. Ihanaa, kun näkee putiikin pikkuhiljaa valmistuvan. Vaikka minusta se tietenkin valmistuu liian hitaasti...
Toisaalta, nyt on jo monta juttua ratkennut sen suhteen, kuinka joku tehdään, millä maalataan vai maalataanko jne...

Tiedättehän te sen tunteen kun toinen sanoo toista ja itse on ihan muuta mieltä ja kumpikaan ei anna periksi?Helposti sitten se eripuraa aiheuttava asia jää roikkumaan ja tekemättä. Meillä ainakin on helpompi kun yhteinen sävel löytyy heti, niin asia saadaan tehtyä loppuun myös heti.

Tai sitten me ollaan vaan jääräpäitä:)

Vanha ja nätti

Olen jo jonkin aikaa katsonut kuinka sievät ovatkaan nuo posliininupit, joiden kautta sähköjohdot ovat kulkeneet... 

Ehkä niille voisi keksiä jotakin uutta käyttöä?

Luomisen tuskaa

Jouluputiikin suunnittelu on täydessä vauhdissa.
Joudun suorastaan hillitsemään itseäni, etten innostu hankkimaan kaikkea oheistarviketta jo nyt pikkuruista putiikkiani varten.
Pakko myöntää, että tässä tulevassa putiikissa ei ole vielä kattoa tai lattiaa, joten luvassa on siis työntäyteisiä viikkoja..

Vaikeinta tässä nyt kuitenkin on se ettei pelkkä into riitä tässä kohdassa, vaan tarvitaan miehen osaamista. Tämä taas tietää odottamista, aikataulutusta, pikku yksityiskohtien hiomista- kaikkea sitä mihin oma kärsivällisyys ei juuri nyt riittäisi!

Koitan pitää mielessä tunnetun sananlaskun; hyvin suunniteltu on puoliksi tehty... Ja jatkan suunnittelua:)

Kotini on linnani

Kotini on linnani. Elämä Hyypänlinnassa on ihanan rosoista, ruosteista mutta kun siihen yhdistetään ripaus bling-blingiä - syntyy suloinen sekoitus.

Kotiäitinä ollessa päivät täyttyvät perheen pyörityksestä, mutta vapaa-ajalla toteutan itseäni  sisustamalla ja leipomalla. Omaa aikaa otan lenkkipolulla.

Haaveenani on ollut jo pitkään oma putiikki. Ja nyt tuli siihen hyvä mahdollisuus, koska meidän pihaan rantautui juuri vanha savusaunan runko. Se on mitä mainoin JOULUPUODIN paikka!

Tervetuloa seuraamaan Hyypänlinnan Neitojen  touhuja!