Muistojen parissa

Lähestyvä isänpäivä aiheuttaa minulle ristiriitaisen olon. Sitä se on aiheuttanut jo lähes viisi vuotta. Isäni nukkui pois muutama viikko isänpäivän jälkeen viisi vuotta sitten. Sen jälkeen ei isänpäivän viettäminen ole tuntunut samalta. Päällimmäisenä tunteena päivässä on nykyään haikeus.
Lähestyvä isänpäivä saa aina selaamaan vanhoja piirustuksia, kirjoja ja esineitä, jotka ovat kuuluneet isälleni.
Ei, älkää nyt luulko ettei meillä juhlittaisi isänpäivää. Tietysti meillä juhlitaan isää, koska kyllähän meidän perheen isukki ansaitsee kunnon kekkerit viiden tytön isänä:)  Ja onhan päivä tytöillekin enemmän kuin tärkeä, kaikki ne itse tehdyt kortit, kakku ja sänkyyn viety kahvi...
Kunniapaikalle niissä juhlissa pääsee "Möttönen", jonka tarinan kuulimme viimeisenä iltana kun isä vielä oli täällä...